Agility rintamalla ollut aika hiljaista, tänään olisi tarkoitus lähteä reenaamaan kun lumi/pakkastilanne näyttää sen sallivan. Kotona ja lenkeillä ollaan ohjauskuvioita hiottu kylläkin ihan kiitettävästi. Kisoihin Lissun kanssa mennään vasta 18.1 kun on oman seuran kisat ja siitä seuraavaksi sitten 1.2. Piti ihan taloudellisista syistä karsia muutamia kisoja näin joulun jälkeen, eikä treenaaminenkaan ennen kisoja pahaa tekisi.

Näyttelyyn mennään Lissun kanssa Turkuun, Nemon näyttelyt on vaakalaudalla kadonneen kiveksen vuoksi. Nemolta löytyi pentutarkastuksessa molemmat kivekset mutta ekalla rokotuksella toinen oli kadonnut ja itse olen tunnustellut ja olen melko varma että tunsin sen toisenkin tässä välillä mutta eilen illalla se oli taas kadonnut(?!?) Huomenna mennään ottamaan tehoste rokotukset ja tohtori saa samalla kertoa oman mielipiteensä asiasta. En muista ollenkaan miten aikanaan Patella meni nämä hommat, en tainnut kummemmin asiaan kiinnittää huomiota kun näyttelyyn ei muutenkaan olisi ollut asiaa. Jokatapauksessa päätin etten stressaa tätä asiaa, harmittaahan se jos ei näyttelyihin päästä Nemon kanssa, mutta onhan meillä muitakin harrastuksia. Ja onhan minulla tuo Lissu jonka kanssa päästään kehissä pyörimään!

Uudenvuoden odotus on meilläpäin joillekin osoittautunut liian pitkäksi ja pauketta kuuluu tasaseen tahtiin. Nemo ei ole moksiskaan mutta Lissua pelottaa niin että parina iltana ei olla kunnon iltalenkkiä pystytty tekemään, hyvä että pissat on uskaltanu tehdä. Tosin, eilen kun oltiin pihalla ja pamahti aika kovasti minulla sattui olemaan keppi kädessä, Lissu pysähtyi pamauksen aikaan sekunniksi mutta syöksyi sitten kepin perään. Taitaa keppihulluus olla se kaikkein voimakkain tunnttila kuitenkin, täytyy tänään testata uudestaan jos vaikka saataisiin sitten keppien voimalla lenkit tehtyä.

Turun näyttelyyn muistin sentään ilmottautua, nyt täytyisi vielä laittaa ilmottautumiset muutamiin agikisoihin..

Tänään postin joukossa oli tuore parson-lehti. Lissun kuva oli lehdessä, kiitos siitä kuuluu kasvattajalle kun en sitten saanutkaan otetuksi sitä poseerauskuvaa. Lehteä lukiessa tuli taas näyttelykuumetta, odotan jo ensi vuotta ja kaikkia kivoja näyttelyreissuja.

Eilen oli actionia koirilla muutenkin, oltiin jo sovittu että iltapäivällä mennään Nellin luo kylään. Mutta ennen sitä meille tuli yllätys vierailulle Nemon äiti- Devi ja sisko- Peto. Nemon kasvattaja Tiia, tuli meille koirien kanssa siksi aikaa kun meidän miehillä oli jotain auton laitto hommia. Nemo ja Peto on aika samanoloisia lapsukaisia, Nellihän sitten on ihan toista maata. Täällä ne sitten painatti menemään kaikki neljä peräkanaa. Välillä Lissu yritti saada Deviä kahdenkeskiseen leikkiin, edelleenkään siinä onnistumatta. Käytiin vielä ulkona riehumassa ja saattelemassa vieraat.

Sitten hetken huilin jälkeen lähdettiin me sitten sinne Nellin luo, ja taas jatkui leikit. Nemo tosin väsähti jo aika pian joten Lissu viihdytti sitten Nelliä leikillä. Illalla kotona makasi kaksi väsynyttä. Lissu kieltäytyi lähtemästä pidemmälle iltalenkillä, vähän matkaa raahasin vastahakoista Lissua eteenpäin kunnes luovutin ja käännyttiin lyhyempää reittiä kotiin. Nemoakin joutui herätellä ilta pissalle jonka jälkeen Nemo paineli suoraan takaisin nukkumaan. Tässä vaiheessa hymyilytti molempien rotukuvauksessa mainitut piirteet "aina valmis" "väsymätön lenkkeilijä"

Yönkin yli jaksoivat nukkua, Lissu omalla paikallaan minun jalkopäässä ja Nemo kevythäkissä sängyn vierellä. Tämä on nyt se kompromissi mihin päädyttiin nukkumajärjestelyissä: Lissu saa jatkaa sängyssä nukkumista mutta Nemolla ei sänkyyn ole asiaa. Tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta, Lissukin alku yöstä nukkuu Nemon kanssa häkissä mutta siirtyy sitten oma-aloitteisesti sänkyyn kun me käydään myös nukkumaan.

Taas on venynyt kirjoitusväli pitkäksi, tässä välissä on tapahtunut mm. Nellin yökyläily, Nemo kävi rokotuksella ja perhekriisi koirien nukkumapaikasta. Tuo koirien nukkumapaikka tulee meillä aina tasaisin väliajoin kiivaan keskustelun aiheeksi. Tämän vuoden ajan kun meillä oli pelkästään Lissu, ei ongelmia ilmennyt, mutta kaksi koiraa sängyssä on joidenkin mielestä liikaa. Näistä ja kisa menestyksestä lisää myöhemmin, nyt täytyy alkaa laittaa kamoja kasaan, puoltoista tuntia rataantutustumiseen...

Illalla tehtiin Lissun kanssa lenkki vähän eri suuntaan kuin yleensä, ja vastaantulijatkin oli vieraampia. Sattui kaksi outoa tapaamista: Ensin vastaan tuli puolituttu Paten tokokaveri belgi omistajansa kanssa ja heillä seurana saksanpaimenkoira omistajansa kanssa. Vaihdettiin muutama sana ja koirat siinä olivat ihan normaalisti kummempia toisista välittämättä. Se saksanpaimenkoiran omistaja alkoi sitten ihmetellä miten poikkeuksellisen rauhallinen pikkukoira Lissu onkaan kun ei koko ajan räksytä eikä häslää. Ihmeen nätisti Lissu kyllä olikin mutta ei siinä minun mielestäni mitään niin poikkeuksellista ollut, pikkusen jäi ärsyttämään asenne "pikkukoiria" kohtaan. Sitä paitsi minun mielestä parson EI ole pikkukoira.           Toinen tapaus oli sitten vielä oudompi, (ja huonoa mainosta "pikkukoirille"): ilman koiraa kävellyt nainen pysähtyi ihastelemaan Lissua, kertoi haaveilevansa jostain juuri tämän rotuisesta koirasta, kunnes ohi juoksi lauma lapsia ja Lissu sitten säntäsi remmin mitan lapsia kohti haukkuen. Nainen sitten totesi ettei sittenkään halua tälläista koiraa kun ne eivät pidä lapsista, ja jatkoi matkaa. Ja me jatkettiin huvittuneina matkaa.

Lumet näyttää lähtevän yhtä nopeasti kun tulivatkin, ei sinänsä harmita, koska tällä menolla päästään viikonloppuna ojankoon liitäämään Lissun kanssa. Lumettomuus sopii muutenkin tällä hetkellä meille: Nemo ulkoilee innokkaammin ja Lissun lumen syönti rajoittuu. Lissu popsii lunta sellasta tahtia että tunnin päästä sisälle tulosta, lissu pyytää ulos pissalle.

Nemo on ollut vähän huono syömänen koko ajan mutta nyt kun olen laittanut nappuloiden sekaan kennelpakasteen lihaseosta, ruokakuppi kiiltää puhtaaksi nuoltuna hyvin nopeasti. Lissukin tykkää ko. tuotteesta, minä en pidä siitä hajusta mikä jää koiran hengitykseen joksikin aikaa.

Varasin Nemolle ensi tiistaiksi rokotusajan. Ikää on sillon muutamia päiviä vajaa 12-viikkoa, mutta koska rabies täytyy sitten antaa vielä erikseen, rokotusruljannsille tulee kestoa aika paljon ennen kuin kaikki kunnossa. Ja suunnitelmissa olisi helmikuun lopulla astua näyttely kehään kaapelitehtaan pentunäyttelyssä pikkupennuissa.

Mutta nyt vielä hetkeksi työn pariin ja sitten viikonlopun viettoon...

Agilitystä puheenollen, Lissun kanssa kisat lähestyy! Harjottelemassa ollaan käyty kutakuinkin kerta viikkoon tahtia, mikään tietty asia ei töki, joten kisoja odotellaan hyvillä mielin. Purina on vieläpä kiva paikka kisailla joten odotetukset on korkeat, heh!

Ylemmässä kuvassa ollaan juuri astumassa kauppakeskukseen ja alempi Lissusta näyteikkuna ostoksilla.

Meilläkin on nyt sitten lunta, jee. Lissun kanssa nautiskellaan lumilenkeistä, aamulla auraamattomilla poluilla Lissusta ei näkynyt kun pää, ja kivaa oli loikkia. Nemo sensijaan ei nauti uudesta sääilmiöstä alkuunkaan, vaatteetkin jättää vielä karvattoman mahan paljaaksi. Pikku hiljaa totuttaudutaan talveen!

Kuvat on taas huonolla kameralla otettuja ja laatu sen mukaista..

Lissu on ottanut uuden kaverinsa hyvin vastaan, leikit alkoivat heti ja nukkuvatkin ajoittain vierivieressä. Maanantai iltana, kun tulimme Lissun kanssa ketun haukunta reissulta, Lissu taisi tajuta Nemon tosiaan jäävän meille, ja loppuillan vahti ja opetti Nemolle mihin saa koskea ja mihin ei. Toisin sanoen luut ja parhaat lelut on Lissun omaisuutta, ruokakupista ei niin väliä. Ja se sama tapa, joka Lissulla oli Patenkin kanssa, eli oma aarre suussa pitää mennä toisen nenän eteen ja jos toinen sitten vaihtoehdon puutteessa joutuu katsomaan aarretta, saa Lissu aiheen aloittaa pärinän. Nyt meillä sitten taas luut saatavilla vain erikois tilaisuuksissa.

Lissun kanssa käytiin sunnuntai aamuna agilityä harjoittelemassa. Lähes kuukauden tauon jälkeen, kaikki tuntui menevän hyvin, ainoastaan rengas hypittiin kehikon välistä. Ohjausta Lissu kuunteli jotenkin normaalia tarkemmin, joten hieman vaikeammatkin kuviot suju. Alkuun oli ongelmia malttaa odottaa lähtölupaa, mutta kyllä se siitä taas. Hyvillä mielin ilmottaudun itsenäisyyspäivän kisoihin.

Ja maanantaina siis käytiin kettua morjestamassa, hyvin Lissu taaskin haukkuu ketulle, mutta luolastoon ei vieläkään Lissua saatu. Lissun Tara-äiskä sen sijaan meni hienosti innolla ketun perään, joten ehkä meilläkin vielä toivoa on!

Niin ja sunnuntaina Nemon Nelli-sisko kävi meillä kylässä. Leikkasin molempien pienten kynnet. Aikamoista pipertämistä on leikata noin pieniä mustia kynsiä, ihmisten kynsisaksilla pääsi parhaaseen tulokseen. Käytiin vielä porukalla pihallakin leikkimässä. Lissukin yritti osallistua leikkiin mutta eihän ne naperot pysyny perässä.