Huvittaa nuo omat kirjotukset! Mietin jo eilen että pitäiskö vähän poistella noita narisemisia, mutta sittenpä muistin miksi alunperin aloin tätä blogia kirjottelemaan, eli tarkotushan oli juuri kirjata ylös kaikki ala-ja ylämäet tässä niin rakkaassa koiraharrastuksessani. Aika vielä tunnetusti kultaa muistot. Nytkin kun muistelen Patea, tulee mieleen kuinka upeasti sen kanssa sujui esim. tokon alokasluokan liikkeet, ai sitä terävyyttä ja käskyihin reagointi nopeutta! Mutta täältä blogista kyllä löytyy useampikin kirjoitus siitä kuinka kaikki ei ollutkaan aina niin helppoa ja sujuvaa! Jotenka narinat saa jäädä ja ihan varmasti sitä tulee vielä lisää taas jossain vaiheessa!

Muuten, perusasennon ennakointi loppui siihen paikkaan kun keksin laittaa palkan odottamaan eteen. Riskinähän siinä tietysti on että Lissu lähtee itse palkkaamaan itsensä, mutta sen verran on minun auktoriteetti ja valvova silmä toiminut, ettei kertaakaan ole edes yrittänyt hakea palkkaa ilman lupaa. Ja siinä taas on auttanut ahkera paikallaolo -treeni. Niin että kyllä me edistytäänkin..