Nyt onkin taas jo parempi ja levänneempi mieli. Tämä viikko on ollut jotenkin niin rankka, harjoteltu on sekä agilityä että tokoa, eikä mikään oo tuntunu sujuvan. Tulee sellanen "hanskat tiskiin"-fiilis. Nyt alkaa jo into palata (mulla se vaatii näköjään yhden päivän jotain ihan muuta) Eilisestä tulikin sattumalta hauskaakin hauskempi kun ensin iltapäivällä tehtiin pitkä peltolenkki auringonpaisteessa ja iltalenkillä törmättiin nuoreen, alta vuoden ikäiseen parsonpoika Niksuun (muistaakseni nimi oli Niksu) päästettiin koirulit irti leikkimään ja kylläpä ne leikkikin! Koirilla synkkasi loistavasti ja nauttivat ihan silminnähden leikkihetkestä, joka sitten venähtikin kun itsekin oli niin kiva jutella toisen parsonistin kanssa. 

Tänäänkin on ollut kaunis kevät päivä ja ollaan ulkoiltu paljon koko perheen voimin(kepin heitto-leikit pysyi ihan kohtuuden rajoissa kun määräsin säännön että aina ennenkun keppi lentää, on Lissulta vaadittava jokin tehtävä esim. istu tai maahan) Ja käväistiin me siellä kentälläkin, harmi vaan kun en tullut katsoneeksi etukäteen lauantain kenttävarauksia, oli kummallakin "kunnon" kentällä harkat menossa. Tehtiin sitten "vauva"kentällä kujakeppejä -ja vaikka helpotin aika reiluksi kujaksi, se "väärä" puoli ei silti meinaa sujua, kumma juttu kun se on kuitenkin joskus aikasemmin ollut yhtä vahva kun "oikea" puoli. Ja kontakteja otin vain yhdet onnistuneet sekä A:lta että puomilta. Vauvakentällähän A ja puomi on semmosia levennettyjä ja matalampia, mutta kyllä niilläkin on-offeja reenaa.

Nyt sohva kutsuu..ulkoilma väsyttää ihanasti.. ainakin joitain1458379.jpg