Ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos, kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa             

vierelläni teet loppuretken, vaikka se ois kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni, osa lempeää valon kajoa

kesäsateena saavut elämääni, en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä, silloin kun on vaikeaa

hullummaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan. 

 

Paten tuhkat on nyt sitten viimein haudattu, haudasta tuli ihan nätti orvokkeineen, samanlainen kun Donnallakin.