Eilen päästiin kettua tapaamaan! Paikalla oli 8 parsonia, joiden joukossa mm.Tuure-veli ja Pirre-täti. Mitään suurta yllätystä ei Lissun käytöksessä esiin tullut, ensin vähän jännitti eikä uskaltanu kettua silmiin katsoa, mutta sitten Ruutin esimerkillä ja taustatuella intoutui haukkumaan kettua vielä Ruutin poistuttua takavasemmallekin. Kehityskelpoinen, sanoisin. Myöhemmin kun Lissun kanssa ovensuusta katsottiin kun Pirre touhusi luolastossa, joutui pidellä kiinni ettei Lissu olisi rynninyt paikalle. Kuten olen aikaisemminkin eri tilanteissa todennut, Lissun herkän kuoren alla on se hurjempikin puoli!

Pipsakin oli mukana seuraamassa "kettu-harkkoja" ja kiinnostui todella. Erityisesti vaikutuksen teki Pirren työskentely luolastossa, se kun äänistä ja niistä merkki-jutskista sai seurata ketun ja koiran liikehdintää. Kotimatkalla sain sitten kertoa pääpiirteitä luolametsästyksestä, pikkasen kaunistellen ihmisen roolia. Ehdottomasti täytyy uudestaan päästä kettua moikkaamaan!

Täänään olisi toko-harkat, mulla motivaatio aika pohjalukemissa, ei olla harjoteltu.