Aamusella Lissu nyt pääsi sitten naatiskelemaan Satun käsittelystä. Ja kyllähän sieltä jäykkyyttä löytyi selän takaosasta ja takajalkojen lähentäjälihakset tuntui olevan herkimmät. Mitä ihmettä on touhuttu että reiden sisäosat on saatu kipeiksi?  Nyt täytyy muistaa venytellä myöskin, mielestäni meillä lämmittelyt ja jäähdyttelylenkit on ihan riittäviä ja lenkkeilläänkin lähes päivittäin metsässä, jossa Lissu saa vapaana juosta vaihtelevassa maastossa...tai siis saisi juoksennella, viimesimpien juoksujen jälkeen Lissu on vaan ollut niin aikuista että metsässäkin pitää kulkea sivistyneesti polkua pitkin nenä minun pohkeessa kiinni.

On se Tara-äiskä sitten ihana! Tykkään tosi paljon Taran ulkomuodosta, sellanen tiivis paketti! Ja yhtä reipas lenkkeilijä kun Lissukin!