Agi reenaamisen voi nyt tältä viikonlopulta unohtaa.. käytiin tänään katsastamassa kentän kunto, joka oli sitten semmonen että minä upposin loskaan nilkkoja myöten eikä Lissun menokaan ihan vaivattomalta näyttänyt. Otettiin sitten yksittäisinä esteinä rengas, kepit ja puomi. Muita ei edes voinut kuvitella suoritettavan. Näin ollen kisakunto jää nyt hiomatta, viime lauantaina käytiin viimeksi harjottelemassa. No, voihan tää olla ihan hyväkin, minulla kun on taipumus tehdä aina se yksi toisto liikaa!

Illalla tehtiin Lissun kanssa lenkki vähän eri suuntaan kuin yleensä, ja vastaantulijatkin oli vieraampia. Sattui kaksi outoa tapaamista: Ensin vastaan tuli puolituttu Paten tokokaveri belgi omistajansa kanssa ja heillä seurana saksanpaimenkoira omistajansa kanssa. Vaihdettiin muutama sana ja koirat siinä olivat ihan normaalisti kummempia toisista välittämättä. Se saksanpaimenkoiran omistaja alkoi sitten ihmetellä miten poikkeuksellisen rauhallinen pikkukoira Lissu onkaan kun ei koko ajan räksytä eikä häslää. Ihmeen nätisti Lissu kyllä olikin mutta ei siinä minun mielestäni mitään niin poikkeuksellista ollut, pikkusen jäi ärsyttämään asenne "pikkukoiria" kohtaan. Sitä paitsi minun mielestä parson EI ole pikkukoira.           Toinen tapaus oli sitten vielä oudompi, (ja huonoa mainosta "pikkukoirille"): ilman koiraa kävellyt nainen pysähtyi ihastelemaan Lissua, kertoi haaveilevansa jostain juuri tämän rotuisesta koirasta, kunnes ohi juoksi lauma lapsia ja Lissu sitten säntäsi remmin mitan lapsia kohti haukkuen. Nainen sitten totesi ettei sittenkään halua tälläista koiraa kun ne eivät pidä lapsista, ja jatkoi matkaa. Ja me jatkettiin huvittuneina matkaa.