maanantai, 29. joulukuu 2008

Sitä sun tätä

Joulu juhlittu ja kotona möllötetty jo puolet lomasta..Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, koirat voivat hyvin, nukkuvat tällähetkellä jatkounia kun käytiin pissitys reissu talon nurkan takana ja kunhan minä saan kahvit juotua niin lähdetään sitten paremmalle lenkille. Nemo täytyy nimittäin käyttää pissalla välittömästi kun herätään muuten tulee sisälle, eikä Nemo vielä tajua edes pyytää ulos. Nyt kun ollaan lomailtu niin hyvin on saatu asiat aina ulos tehtyä, matotkin on lattialla, puhtaina.

Agility rintamalla ollut aika hiljaista, tänään olisi tarkoitus lähteä reenaamaan kun lumi/pakkastilanne näyttää sen sallivan. Kotona ja lenkeillä ollaan ohjauskuvioita hiottu kylläkin ihan kiitettävästi. Kisoihin Lissun kanssa mennään vasta 18.1 kun on oman seuran kisat ja siitä seuraavaksi sitten 1.2. Piti ihan taloudellisista syistä karsia muutamia kisoja näin joulun jälkeen, eikä treenaaminenkaan ennen kisoja pahaa tekisi.

Näyttelyyn mennään Lissun kanssa Turkuun, Nemon näyttelyt on vaakalaudalla kadonneen kiveksen vuoksi. Nemolta löytyi pentutarkastuksessa molemmat kivekset mutta ekalla rokotuksella toinen oli kadonnut ja itse olen tunnustellut ja olen melko varma että tunsin sen toisenkin tässä välillä mutta eilen illalla se oli taas kadonnut(?!?) Huomenna mennään ottamaan tehoste rokotukset ja tohtori saa samalla kertoa oman mielipiteensä asiasta. En muista ollenkaan miten aikanaan Patella meni nämä hommat, en tainnut kummemmin asiaan kiinnittää huomiota kun näyttelyyn ei muutenkaan olisi ollut asiaa. Jokatapauksessa päätin etten stressaa tätä asiaa, harmittaahan se jos ei näyttelyihin päästä Nemon kanssa, mutta onhan meillä muitakin harrastuksia. Ja onhan minulla tuo Lissu jonka kanssa päästään kehissä pyörimään!

Uudenvuoden odotus on meilläpäin joillekin osoittautunut liian pitkäksi ja pauketta kuuluu tasaseen tahtiin. Nemo ei ole moksiskaan mutta Lissua pelottaa niin että parina iltana ei olla kunnon iltalenkkiä pystytty tekemään, hyvä että pissat on uskaltanu tehdä. Tosin, eilen kun oltiin pihalla ja pamahti aika kovasti minulla sattui olemaan keppi kädessä, Lissu pysähtyi pamauksen aikaan sekunniksi mutta syöksyi sitten kepin perään. Taitaa keppihulluus olla se kaikkein voimakkain tunnttila kuitenkin, täytyy tänään testata uudestaan jos vaikka saataisiin sitten keppien voimalla lenkit tehtyä.

maanantai, 15. joulukuu 2008

parempia aikoja odotellessa..

Harvinaisen kiireistä ollut nyt marras-joulukuu, tuntuu että kokoajan jompikumpi meistä perheen aikuisista on töissä, ja se loppu aika ja voimat menee ihan oman perheen arjen pyörittämiseen. Koirien kanssakaan ei olla mitään erityistä tehty, onneksi meitä on sentään kaksi aikuista talossa niin eivät nuo karvaiset eikä tuo karvatonkaan lapsukainen ihan heitteille jää. Ystäviä ja tuttavia on nyt laiminlyöty niin että ihan hävettää. Mutta enään pieni loppurutistus ja sitten kolmen viikon loma, kolme viikkoa aikaa tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä jos siltä tuntuu! Ainakin aion treenata Lissun kanssa agilitya, Nemonkin kanssa pitäisi harjoitella vaikka mitä!  Loman jälkeen minä en sitten enään ota ylimääräisiä töitä vastaan ja palaamme normaaliin arkeen.

Turun näyttelyyn muistin sentään ilmottautua, nyt täytyisi vielä laittaa ilmottautumiset muutamiin agikisoihin..

Tänään postin joukossa oli tuore parson-lehti. Lissun kuva oli lehdessä, kiitos siitä kuuluu kasvattajalle kun en sitten saanutkaan otetuksi sitä poseerauskuvaa. Lehteä lukiessa tuli taas näyttelykuumetta, odotan jo ensi vuotta ja kaikkia kivoja näyttelyreissuja.

sunnuntai, 7. joulukuu 2008

touhukas itsenäisyyspäivä

Eilisissä kisoissa menestys jäi laihaksi: renkaalta kielto ja Lissu takaisin hypäten väärältä puolelta -ja kaiken lisäksi kehikon välistä. Tuomarin pilli soi hyllyn merkiksi, ja loppuun asti mentiin sitten kaiketi ihan hyvin. Ei tosta radasta jäänyt mitään hampaankoloon, rata oli kiva ja aika helpon tuntunen. Se on tiennyt tosin meille aina huonoa jos rata tuntuu helpolta. Kaiken kaikkiaan kiva aamupäivä purinalla Lissun kanssa kahdestaan!

Eilen oli actionia koirilla muutenkin, oltiin jo sovittu että iltapäivällä mennään Nellin luo kylään. Mutta ennen sitä meille tuli yllätys vierailulle Nemon äiti- Devi ja sisko- Peto. Nemon kasvattaja Tiia, tuli meille koirien kanssa siksi aikaa kun meidän miehillä oli jotain auton laitto hommia. Nemo ja Peto on aika samanoloisia lapsukaisia, Nellihän sitten on ihan toista maata. Täällä ne sitten painatti menemään kaikki neljä peräkanaa. Välillä Lissu yritti saada Deviä kahdenkeskiseen leikkiin, edelleenkään siinä onnistumatta. Käytiin vielä ulkona riehumassa ja saattelemassa vieraat.

Sitten hetken huilin jälkeen lähdettiin me sitten sinne Nellin luo, ja taas jatkui leikit. Nemo tosin väsähti jo aika pian joten Lissu viihdytti sitten Nelliä leikillä. Illalla kotona makasi kaksi väsynyttä. Lissu kieltäytyi lähtemästä pidemmälle iltalenkillä, vähän matkaa raahasin vastahakoista Lissua eteenpäin kunnes luovutin ja käännyttiin lyhyempää reittiä kotiin. Nemoakin joutui herätellä ilta pissalle jonka jälkeen Nemo paineli suoraan takaisin nukkumaan. Tässä vaiheessa hymyilytti molempien rotukuvauksessa mainitut piirteet "aina valmis" "väsymätön lenkkeilijä"

Yönkin yli jaksoivat nukkua, Lissu omalla paikallaan minun jalkopäässä ja Nemo kevythäkissä sängyn vierellä. Tämä on nyt se kompromissi mihin päädyttiin nukkumajärjestelyissä: Lissu saa jatkaa sängyssä nukkumista mutta Nemolla ei sänkyyn ole asiaa. Tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta, Lissukin alku yöstä nukkuu Nemon kanssa häkissä mutta siirtyy sitten oma-aloitteisesti sänkyyn kun me käydään myös nukkumaan.

lauantai, 6. joulukuu 2008

paniikki

Ollaan kohta lähdössä Lissun kanssa kohti purinaa, ja paniikki iski! Eilen olin vielä niin rauhallinen että oikein itsekin ihmetytti kun tuleva startti ei pyöriny enempää mielessä. Nyt se jännitys sitten tuli, hirvittää vähäinen treenaaminen ja pitkä tauko kisailusta, viimeksi kisattiin syysskaboissa syyskuussa. Ja nyt kun jännittämään aloin, hirvittää jännityksen tarttuminen Lissuun, ja siitähän ei kokemamme mukaan seuraa yhtään mitään hyvää.

Taas on venynyt kirjoitusväli pitkäksi, tässä välissä on tapahtunut mm. Nellin yökyläily, Nemo kävi rokotuksella ja perhekriisi koirien nukkumapaikasta. Tuo koirien nukkumapaikka tulee meillä aina tasaisin väliajoin kiivaan keskustelun aiheeksi. Tämän vuoden ajan kun meillä oli pelkästään Lissu, ei ongelmia ilmennyt, mutta kaksi koiraa sängyssä on joidenkin mielestä liikaa. Näistä ja kisa menestyksestä lisää myöhemmin, nyt täytyy alkaa laittaa kamoja kasaan, puoltoista tuntia rataantutustumiseen...

perjantai, 28. marraskuu 2008

Outoja kohtaamisia

Agi reenaamisen voi nyt tältä viikonlopulta unohtaa.. käytiin tänään katsastamassa kentän kunto, joka oli sitten semmonen että minä upposin loskaan nilkkoja myöten eikä Lissun menokaan ihan vaivattomalta näyttänyt. Otettiin sitten yksittäisinä esteinä rengas, kepit ja puomi. Muita ei edes voinut kuvitella suoritettavan. Näin ollen kisakunto jää nyt hiomatta, viime lauantaina käytiin viimeksi harjottelemassa. No, voihan tää olla ihan hyväkin, minulla kun on taipumus tehdä aina se yksi toisto liikaa!

Illalla tehtiin Lissun kanssa lenkki vähän eri suuntaan kuin yleensä, ja vastaantulijatkin oli vieraampia. Sattui kaksi outoa tapaamista: Ensin vastaan tuli puolituttu Paten tokokaveri belgi omistajansa kanssa ja heillä seurana saksanpaimenkoira omistajansa kanssa. Vaihdettiin muutama sana ja koirat siinä olivat ihan normaalisti kummempia toisista välittämättä. Se saksanpaimenkoiran omistaja alkoi sitten ihmetellä miten poikkeuksellisen rauhallinen pikkukoira Lissu onkaan kun ei koko ajan räksytä eikä häslää. Ihmeen nätisti Lissu kyllä olikin mutta ei siinä minun mielestäni mitään niin poikkeuksellista ollut, pikkusen jäi ärsyttämään asenne "pikkukoiria" kohtaan. Sitä paitsi minun mielestä parson EI ole pikkukoira.           Toinen tapaus oli sitten vielä oudompi, (ja huonoa mainosta "pikkukoirille"): ilman koiraa kävellyt nainen pysähtyi ihastelemaan Lissua, kertoi haaveilevansa jostain juuri tämän rotuisesta koirasta, kunnes ohi juoksi lauma lapsia ja Lissu sitten säntäsi remmin mitan lapsia kohti haukkuen. Nainen sitten totesi ettei sittenkään halua tälläista koiraa kun ne eivät pidä lapsista, ja jatkoi matkaa. Ja me jatkettiin huvittuneina matkaa.