Loppuviikosta, viime viikolla, sain puhelun, mietin noin viisi minuuttia ja seuraavana päivänä meille muutti Nemo. Nemo on pieni kääpiöpinseri poika, justiinsa siitä pentueesta josta on ollut täälläkin puhe jo moneen otteeseen. Reipas ja vilkas poika tuntuu olevan. Meillä kameran piuha taas kateissa joten kuvapläjäys tulee myöhemmin.

Lissu on ottanut uuden kaverinsa hyvin vastaan, leikit alkoivat heti ja nukkuvatkin ajoittain vierivieressä. Maanantai iltana, kun tulimme Lissun kanssa ketun haukunta reissulta, Lissu taisi tajuta Nemon tosiaan jäävän meille, ja loppuillan vahti ja opetti Nemolle mihin saa koskea ja mihin ei. Toisin sanoen luut ja parhaat lelut on Lissun omaisuutta, ruokakupista ei niin väliä. Ja se sama tapa, joka Lissulla oli Patenkin kanssa, eli oma aarre suussa pitää mennä toisen nenän eteen ja jos toinen sitten vaihtoehdon puutteessa joutuu katsomaan aarretta, saa Lissu aiheen aloittaa pärinän. Nyt meillä sitten taas luut saatavilla vain erikois tilaisuuksissa.

Lissun kanssa käytiin sunnuntai aamuna agilityä harjoittelemassa. Lähes kuukauden tauon jälkeen, kaikki tuntui menevän hyvin, ainoastaan rengas hypittiin kehikon välistä. Ohjausta Lissu kuunteli jotenkin normaalia tarkemmin, joten hieman vaikeammatkin kuviot suju. Alkuun oli ongelmia malttaa odottaa lähtölupaa, mutta kyllä se siitä taas. Hyvillä mielin ilmottaudun itsenäisyyspäivän kisoihin.

Ja maanantaina siis käytiin kettua morjestamassa, hyvin Lissu taaskin haukkuu ketulle, mutta luolastoon ei vieläkään Lissua saatu. Lissun Tara-äiskä sen sijaan meni hienosti innolla ketun perään, joten ehkä meilläkin vielä toivoa on!

Niin ja sunnuntaina Nemon Nelli-sisko kävi meillä kylässä. Leikkasin molempien pienten kynnet. Aikamoista pipertämistä on leikata noin pieniä mustia kynsiä, ihmisten kynsisaksilla pääsi parhaaseen tulokseen. Käytiin vielä porukalla pihallakin leikkimässä. Lissukin yritti osallistua leikkiin mutta eihän ne naperot pysyny perässä.